KSML mielipidekirjoitus "Ihmisten välisiä kohtaamisia ei voi siirtää ruudun taakse"

Linda Pippuri

Annetaan yhdelle annetaan toiselle, voi voi. Joku jäi ilman.

Kuka on tämä joku? Onko se kenties hoitojonossa liian kauan odottanut lapsi vai kotiin unohdettu yksinäinen ikäihminen, jota ei edistyneet digipalvelut sittenkään tavoittaneet? Entä jos se onkin naapurin työtön nuori mies, jolla ei ollut varaa nettiyhteyteen tässä kuussa?

Kukaan ei saa olla tämä "joku".

Jotta kuvatun kaltainen tilanne vältetään, se tulee estää kaikin mahdollisin keinoin.

Puhumme paljon palveluiden tehostamisesta ja digitalisaation hyödyntämisestä.

Entä jos hyvä tarkoitus ajaakin meitä enemmän eriarvoisempaan asemaan keskenämme?

Eihän kaikilla ole laitteita tai osaamista käyttää palveluita. Tämä koskee muitakin kuin ikäihmisiä. Luommeko kuin huomaamatta rakenteita digitaaliselle osattomuudelle?

IKÄIHMISTEN kotihoidon kehittämisohjelmassa yhtenä tavoitteena on, että suurin osa ikäihmisistä saisi asua kotonaan.

Tätä tavoitetta kohti mennessä peruspalveluiden rinnalle aiotaan kehittää keinoja, miten kotona asuminen olisi turvallista ja tarvittava apu nopeasti saatavilla.

Erilaisia teknologiaratkaisuja on jo olemassa, joita tullaan hyödyntämään vielä enemmän tulevaisuudessa. Näin taataan ikäihmisille turvallinen asuminen tutussa omassa kodissa.

Mitä tulee digitaalisuuteen niin sähköiset palvelut tulee jatkossakin olla vaihtoehto, eivät edellytys palveluiden saamiselle.

Tarvitsemme edelleen mahdollisuuksia tavata eri alan ammattilaisia kasvokkain. Aitoja ihmisten välisiä arvokkaita kohtaamisia ei voi siirtää ruudun taakse.

Hyvinvointialueen tuleekin nyt pohtia millaisen roolin otamme ikäystävällisenä alueena muutenkin kuin digitaalisuuden näkökulmasta ja miten käytännössä toteutamme siihen tähtääviä ratkaisuja.

PUHUMME PALJON lasten ja nuorten mielenterveyden haasteita ja miten korona vaikutti heihin.

Mutta puhummeko samalla riittävästi, miten ikäihmiset voivat?

He ketkä eristäytyivät koteihinsa etulinjassa pandemian alusta lähtien, ovat joutuneet todella koville.

Varsinkin vielä ne, jotka jo ennen korona-aikaa tunsivat olonsa yksinäiseksi. Heille tämä poikkeusaika on kiistämättä ollut raskainta.

Näitä ikäihmisiä yhdistää kuitenkin onneksi vahva elämänkokemus, vaikeistakin tilanteista ja ajoista selvitään.

Nyt meidän nuorempien tehtävämme on silti huolehtia, että luomme yhdessä jatkossa hyvinvointia jokaiselle väestöryhmälle.

Kirjoittaja on sosionomi, varhaiskasvatuksen opettaja ja aluevaaliehdokas (kok.) Jyväskylästä.